Ei Sun Jalkasi Kantaneetkaan Enää

Toissapäivänä pitkän melki kahen viikon reissuni jälkeen äiti soitti mulle, kun olin Jannella.. Se kerto olevansa huolissaan Roosasta, koska se ei tullu ulos kopista, vaikka oli ilta ja sen pitäis olla virkeimmillään. Äiti oli muutaman päivän ajan jo kattellu, että Roosa oli tosi heiveröisen näkönen ja hoippu ja pysy just ja just pystyssä.. Ei se halunnu mua huolestuttaa mua, kun olin Helsingissä ollu muutama päivä sitten, ettei mun tarttis ajatella asiaa siellä.. Mutta tosiaan, tottakai mä huolestuin, kun äiti oli oikeesti sen kuulonen, et asiat ei ole hyvin.. Ja vaikka halusin uskoo, että äiti ois väärässä, niin oikeessa se oli.. Janne huolestu, kun aloin itkeä ja kun kerroin tilanteen, nii päätettiin lähteä yhdessä katsomaan Roosaa.. Ja niin hirveetä kun se onki lemmikin omistajalle, niin näin Roosasta heti, että se tulee kuolemaan parin päivän sisällä, sitä ei voinu kiertää.. Nostin sen kopista ja silittelin sitä aikani ja se jakso just ja just liikuttaa vähän jalkaa, mut ei se enää pysyny pystyssä, saati kävelly.. Siinä itkin sit jälleen kerran Roosa sylissäni, kun tiesin et sitä ei enää kauaa ole.. ;_;

Päätin, että en halua nähdä sen kuolevan, joten laskin sen häkkiin ja lähdin Jannen luokse.. Aamulla palasin ja Roosa ei enää liikkunut.. se oli poissa.. Viivi makas sen vieressä ja osittain päällä, niinku ne aina yleensä tekee.. Se ei oikeen edellisenä päivänä ollu tajunnu, mitä se on menettämässä, mut nyt se näytti just siltä, että se suree.. En raaskinut repiä Roosaa pois häkistä, vaikka tiesin, että se on aika varmasti kuollut.. En vaan voinu viedä sitä vielä Viiviltä pois... Illalla se sitten oli pakko tehdä.. Ja tosiaan Roosan ruumis oli jo jäykistyny.. hyi se oli kamalaa nostaa se poiss ;__; Mun sydäntä raastaa niiin viedä Viiviltä sen sisko pois ikuisesti.. 

Koristeltiin pahvilaatikko nätisti kuvin, kirjotuksin yms ja laitettiin Roosa sinne pehmosten kankaiden alle ja lähdettiin Jannen kanssa hautaamaan sitä Iidesjärven rantaan nätin puun viereen.. Siellä se sitten lepää ja pääsee parempaan paikkaan, toivon ♥

"Koskaan ei tiedä

onko aikaa paljon

vai vähän,

yht´äkkiä huomaa

se päättyikin tähän.

On paikkasi tyhjä ja

korvaamaton, ja

kaipuu suuri

sanaton."

"Ei pitäisi piilottaa suruaan,

eikä siirtää kauaksi tulevaan.

Syvä suru on surtava aikanaan,

- jokaisen omalla tavallaan."

"Jos tietäisin

että tämä on viimeinen kerta,

kun näen sinun nukahtavan,

peittelisin sinut huolellisemmin ja

lukisin puolestasi rukouksen."

IKUISESTI SYDÄMESSÄNI, ROOSA ;__; ♥
REST IN PEACE 18.7.2012